Kolme yötä Hongkongissa

Tätä kirjoittaessa istun bungalowissa Thaimaassa. Tuntuu että viimeinen viikko on mennyt ihan siivillä - ei ole ollut aikaa istuutua koneen ääreen kirjoittamaan. Tuntuu ihan hullulta miten paljon on ehtinyt nähdä viikon aikana! Paljon on kerrottavaa ja varmaan puolet on jo unohtunut matkalla. Lensimme Hongkongiin siis viikko sitten tiistaina ja perjantaina lensimme Hongkongista jo Kuala lumpuriin. Ja nyt tiistaina olemme Koh Pha Nganilla Thaimaassa. 

Olimme Hongkongissa, Kiinan erityishallintoalueella kolme yötä ja yhden yön vietimme Macaossa, jonne pääsi lautalla Hongkongista. Treffasimme ystäväpariskunnan Hongkongin lentokentällä, he reissaavat meidän kanssa kuukaudenpäivät. 

Itse Hongkong tuntui hurjan kaaottiselta järjestelmällisen Tokion jälkeen. Ilmasto oli useamman asteen Tokio lämpimänpi ja ns. trooppisempi. Ensimmäisenä iltana etsimme nälkäisenä ravintolaa koko päivän matkustamisen jälkeen ja päädyimme, kuinka ollakkaan, kiinalaiseen ravintolaan syömään. Tilasin nuudeleita ja mereneläviä ja kappas - sain taas kinkkua! Nauratti kuinka voi ollakaan että mitä ikinä tilaankaan ravintolasta niin saan aina kinkkua. Tutustuttuamme enemmän Hongkongin ruokatarjontaa, selvi että meillä oli ollut vain huono tuuri ensimmäisen illan ravintolan suhteen - kaupungissa on useita ihania kasviruokaravintoloita! 

Koska olimme Hongkongissa vain muutaman päivän, piti luonnollisesti kiertää tärkeimmät nähtävyydet. Sen suuremmin mitään must see juttuja ei Hongkongissa ollut, oikeastaan Victoria Peak oli näistä lähes ainoa. Peakille, eli Hongkongin korkeimmalle vuorelle pääsi tramilla. Huipulla oli tämän lisäksi tasanne, josta oli hienot näkymät yli kaupungin. 

Victoria Peakilla

Kaupunkina Hongkong tuntui melko kalliilta, hintataso oli jopa samaa tasoa Tokion kanssa. Ei mikää halpa paikka! Majoitus Hongkongissa tuntui todella kalliilta - maksoimme yhdestä yöstä pienessä yhden tähden mörskähotellissa 65 euroa yöltä. Kirpaisi budjettimatkaajaa pahasti! Kolme päivää Hongkongissa oli mielestäni ihan riittävä aika, kaupunki on kiinnostava ja esimerkiksi night market tyyppinen tori oli hauska nähdä. Tietynlainen kaaottisuus sai kuitenkin ehkä kaipaamaan jo jotain muuta. 

Tällaisella ferryllä kuljimme Hongkongin business-kaupunginosasta merenyli toiselle puolelle. Hintaa tuli neljälle hengelle noin euron verran. Halpaa! 

Kuivattua kalaa katukaupassa

Öinen kaupunki

Päivä vanhassa kaupungissa

Tokioon halajavan suosittelisin viettämään kaupungissa useamman päivän. Me päädyimme viettämään siellä 11 päivää. Tuona aikana sai jo hyvin kaupungin haltuun ja nähtävyydet koluttua. Eräänä iltapäivänä, pienen googlailun lopputuloksena päädyimme eilen ottamaan junan alle ja suuntasimme Asakusaan. Olin etukäteen lukenut että alueella on temppeli, se tosin ei hirveästi sykähdyttänyt koska Tokio on täynnä temppeleitä ja niiden kohdalla tuntuu pätevän sanonta, jos olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Tällä kertaa kuitenkin meni metsään.

Jäimme Uenon pysäkillä ja kävelimme noin 1,5 kilometrin matkan Otsukasta Asakusaan. Matkalla ihmettelimme miten niin monessa ravintolassa on englanninkieliset menut. Tätä ihmettä ei nimittäin joka ravintolassa ole.

Ohitsemme ajoi pyöräilijä joka huusi selvällä suomenkielellä "moi mitä kuuluu?" Ja ajoi ohitsemme. Olimme ihmeissämme. Mistä hän tiesi että olemme suomesta? Varsinkin kun emme sillä hetkellä olleet edes puhuneet mitään toisillemme, joten ei pystynyt kieltäkään tunnistamaan. Tämä lienee jäävän mysteeriksi. Ymmärrän että Kanariansaarille ja Kreikkaan mentäessä ihmiset sanovat suomalaisille moi mitä kuuluu mutta täällä?

Herkkujäätelö 2,30€

Pian tajusimme, että Asakusa on turistien ja turistikrääsänkin mekka Tokiossa. Englantia puhuvia käveli vastaan enemmän kuin missään muualla ja hinnatkin esimerkiksi ravintoloissa olivat korkeammat täällä. Kauppakadulla pystyit pelaamaan "Catch a goldfish" -peliä eli tarkoituksena miniverkolla pyydystää kultakala. Tai maistamaan erikoisimpia jäätelömakuja. Lemmikkikissalle olisi voinut ostaa hienon mansikkakuvioisen hatun. Aluetta oli helppo verrata monesta maasta löytyvään turistikeskittymään, paljon hotelleja ja hostelleja, länsimaista ruokaa ja baareja.

Löysimme tiemme Senso-jin buddhalaistemppelille. Temppelialue oli suurin, missä olimme tähän mennessä käyneet - ja todentotta myös ruuhkaisin! Ensin piti hengittää pyhää savua ja "peseytyä sillä" ja sen jälkeen vasta mennä temppeliin (ei kuvamateriaalia sieltä, koska kuvaaminen oli kiellettyä sisällä) Temppelistä poistuttaessa piti muistaa kumartaa sille lähtiessään. Buddhalaistemppeli on Tokion vanhin ja siellä vierailee vuosittain 30 miljoonaa kävijää. 

Tämän parempaa kuvaa en pyhästä savusta saanut napattua. 

Muu temppelialue oli rauhallisempi. Sieltä löytyi pieni puro, jossa uiskenteli karppeja. Yksi niistä oli varmaan 15 kiloinen jytky! Tämän lisäksi paljon pienempiä rakennuksia ja patsaita.

Pahoittelut surkeasta kuvan laadusta. :/

Vaikkakin Asakusa olikin turistirysä, oli temppeliin tutustuminen mielenkiintoinen kokemus. 

Tokio pähkinänkuoressa

Tokio on yksi maailman suurimmista kaupungeista, ellei jopa suurin. Ihmisten määrä ja järjetön väenpaljous realisoituu ilta-aikaan liikuessa suurimmilla ja suosituimmilla alueilla. Kaikesta huolimatta kaikki on Tokiossa järjestyksessä ja kaikki toimii. Tokiosta löytyy jokaiselle jotakin. Kauppakeskuksia on kaikkialla ja ne ovat jättimäisiä. Missä vain pääset pelaamaan "kourapeliä", eli yrittämää napata lempifiguurisi 100 Yenin hintaan (noin 80 senttiä), myös ruokapaikkoja on kaikkialla. Kaupasta voit ostaa vaahtomuovista tehdyn kolmioleivän reppuusi roikkumaan. Kaikki on söpöä ja animehahmot koristavat katuvarsimainoksia ja metrojen videoscreenejä. Yhdessä metron ovessa näin kerran Pikkumyyn mainostamassa jotakin. Muumit ovat täällä iso juttu ja erilaisia "Suomi mainittu" juttuja on tullut bongailtua.

Tähän postaukseen ajattelin kerätä hieman tärkeimpiä ja kiinnostavimpia kaupunginosia ja paikkoja.

Hotellimme Tokiossa sijaitsee lähellä Ikebukuron juna-asemaa ja ostoskeskittymää. Ikebukurossa vietin yhden kokonaisen päivän tehden ikkunaostoksia ja viettäen omaa aikaa. Ikebukurossa riitti hyvin nähtävää koko päiväksi - mikäli siis tykkää pyöriä kauppakeskuksissa, niinkuin minä. Toinen lähellä oleva juna-asema on Otsuka. Otsuka on Ikebukuroa rauhallisempi alue, kuitenkin sieltäkin löytyy useita ravintoloita ja ostoskeskus juna-asemalta.

Shinjukussa, Koreatown? 

Shinjuku

Muutaman junapysäkin päässä hotellistamme, sijaitsee Shinjuku. Ensimmäisinä päivinä kävelimme Ikebukurosta Shinjukuun kun sää oli kaunis. Shinjukun juna-aseman lähettyviltä löytyy runsaasti kauppakeskuksia, ravintoloita ja baareja. Tämän alueen shoppailumahdollisuudet olivat myös Jukan mieleen, koska täältä tarttui mukaan kengät Niken myymälästä. Kävimme pyörimässä pienemmillä sivukujilla, ilmeisesti Koreatownissa.

Shinjukussa sijaitsee myös Tokion kansallispuisto, Shinjuku Gyoen National Garden. Parhaimmillaan puisto olisi ollut keväällä, kirsikankukkien aikaan, mutta oli se nytkin kaunis. Kuvat eivät todellakaan tee puistolle oikeutta. 

                           

Shibuyan kaupunginosa on tunnettu monista elokuvista, sillä siellä sijaitsee maailman vilkkaimmaksi kutsuttu tienristeys. Tämänkin kaupunginosan rautatieasema on kauppakeskusten ympäröimä. Kävimme Shibuyassa eräänä iltana kun kaupunkilaiset olivat päässeet töistä ja matkaamassa kotiin. Harmittaa ettei siitä ruuhkasta tullut otettua kuvaa. 

Shibuyan asemalla on pronssipatsas jonka vierellä moni turisti käy poseeraamassa, Hachiko. Paikalla, jossa patsas nyt on, Hachiko istui ja odotti isäntäänsä töistä kotiin joka päivä. Hachikosta on tehty tositapahtumiin perustuva elokuva. 

Shibuya sadepäivänä hiljaisempaan aikaan eli noin klo 14

Harajuku oli myös oma lukunsa. Kaikki varmasti tietävät Harajukun muodista ja cosplaysta, eli Harajukussa voi bongata alan harrastajia pukeutuneena anime- tai mangahahmoiksi. Kävimme Harajukussa, mutta emme bongailleet kuin muutaman harajuku girlssin. Täytynee mennä huomenna sunnuntaina uudelleen, sillä tuolloin alakulttuurin harrastajat kokoontuvat Yoyogi -puistoon. Harajukun kaduista tuli jotenkin mieleen Usa. Sieltä löytyi vaatekauppoja joka lähtöön ja tunnelma oli jotenkin samanlainen kuin Californiassa.

Harajukun asemaa vastapäätä oli kapea katu, Takeshita Street, jonka kuva päätyi lähes jokaisen turistin kännykkään. Katu oli täynnä ns. vaihtoehtoista muotia, krääsäkauppoja, ym. Sieltä löytyi mm. kauppa, jossa kaikki maksoi 100 yeniä eli noin 80 senttiä. 

Takeshita st.

ihmismassat Takeshita streetillä

Harajukun aseman lähellä oli myös temppeli, jossa pääsimme todistamaan hääseremoniaa. Mutta siitä kerron sitten joskus toiste.

Akihabara, eli kaupunginosa joka tunnetaan tietotekniikasta ei kuulunut omiin suosikkeihini. Olin kuitenkin lukenut, että siellä on vegaanista ruokaa tarjoava ruokaravintola niin tuli hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lounas ja tähänkin alueeseen tutustuminen. Akihabarassa oli peliluolia peliluolien perään, kourapelejä olisi voinut pelata joka nurkalla - jokaisen nörtin unelma! Jukka halusi käydä kaupassa joka myy vanhoja pelikonsoleita, siellä oli myös yksi kokonainen kerros, jossa pystyi pelaamaan old school nintendoa ym. Tämän lisäksi mieleen jäi Don Quijote -sekatavarakauppa, josta pystyi ostamaan käytännössä ihan mitä tahansa meikeistä ja laastareista elektroniikkaan ja tuotteisiin, joiden käyttötarkoitusta en todellakaan edes tiedä.. Itse löysin sieltä kännykänkuoret 20 eurolla.

Tokiossa hauskaa on se, että jokainen alue on erilainen ja jokaisella alueella on omat nähtävyytensä. Kaupoissa voisi kuluttaa tuhottoman paljon aikaa, sillä kaikkialta löytyy jotain hauskaa ja outoa näperreltävää. 

Ruokamatkailua Tokiossa

Japanilaiset rakastavat automaatteja. Näitä limuautomaatteja on joka kulmalla. Näistä saa limua. jääkahvia ja -teetä, urheilujuomaa, vettä etc. Hinnat vaihtelevat 80 sentistä reiluun euroon.

Pahin aikaerorasitus on takana päin ja ollaan päästy valloittamaan jo ensimmäistä kohdetta, eli Tokiota. Ensimmäisenä iltana Tokion mielettömät ihmismassat tulivatkin tutuiksi sillä ensinnäkin lentokentältä poispääseminen tarkoitti junalla kulkemista ja meidän hotelliki sijaitseekin lähellä Tokion toisiksi suurinta juna-asemaa Ikebukuroa. Kaikesta kuitenkin selvittiin ehjin nahoin. 

Ensimmäinen ravintolakokemus tosin oli kuin ulkoavaruudesta. Menimme läheiseen pieneen ravintolaan syömään illallista. Selvisikin pian että saadakseen ruokaa, piti tilaus tehdä suoraan tilausautomaattiin, jolloin ei ollut tarvetta puhua kenenkään kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä masiinat olivat japaninkielisiä. Onneksi ruuista oli kuitenkin kuvat joten saatiin jotakin tilattua, jokseenkin arvalla kuitenkin mentiin.

Kun konetta oli kertaalleen käyttänyt, ei se toisella kerralla enää ollut niin vaikeaa. Se, mikä vaikeuksia tuotti oli maksaminen, sillä tilauksen tehtyäsi piti vielä hyväksyä ja sen jälkeen maksaa. Hyväksymisnappula oli kuitenkin punainen ja oletimme muutamankin kerran sen tarkoittavan peruuta ja painoimme vihreää nappulaa joka peruutti koko tilauksen. Vaikkakin joissain koneissa on englanninkielinen valikko, se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki olisi englanniksi, vaan suurinosa tekstistä on siltikin japaniksi.

"English menu" ei ole ihan sitä mitä luulisi

Kasvisruuan saaminen täällä tuntuu olevan käytännössä mahdotonta. En ole siis syönyt punaista lihaa viiteentoista vuoteen. Kanan ja kalan syönnin lopetin vuosi sitten. Syksyllä aloin kuitenkin syödä uudelleen kalaa ja mereneläviä, juurikin tätä matkaa ajatellen. Jos en söisi kalaa, en varmaan olisi enää hengissä :D Kasvisruokaa ei täältä nimittäin tunnu saavan mistään. Tripadvisorin mukaan Tokiossa on kourallinen kasviruokaravintoloita siellä täällä. Missään ravintolassa, missä olemme käyneet, ei ole saanut kasvisruokaa eli fish dietillä on menty.

Eilen olin innosta piukeana ja tilasin vegetable ramenin, nimi oli kaukana todellisuudesta sillä vegetable ramen tarkoitti sitä että nuudelit oli korvattu kasviksilla ja koko komeutta koristi kinkkusiivut. Ai että! En kehdannut tietenkään jättää syömättä koko annosta vaan noukin syömäpuikoilla kasvikset napaan.

Vegetable Ramen 

Paikallinen Ramen-keitto

Ja koska olemme Japanissa niin tietenkin täällä on pakko syödä sushia. Tripadvisorista löytyi kehuttu sushi-paikka, lähellä hotelliamme. Tenkazushi Otsuka oli perinteinen sushiravintola, jossa on pyörivä hihna ja kokit taikovat sushit valmiiksi suoraan asiakkaan silmien edessä. Paikalle päästyämme vaikutti siltä, että paikka on niin tukossa ettemme mahdu sisälle. Sönkötimme jotakin työntekijälle joka ohjasikin meidät istumaan kokkia vastapäätä. Hetken pohdittuamme mitä tehdä, nappasimme hihnalta sushit. Ja hyväähän se oli! Huomasimme kuitenkin pian että kaikki muut asiakkaat ravintolassa vilkuilivat meitä ja jopa naureskelivat. Mitä lienemme tehneet väärin. Näin jälkikäteen ajateltuna emme ainakaan tajunneet pyyhkiä käsiämme ennen ja jälkeen ruokailun, yksittäispakattuun pyyhkeeseen, joka oli aseteltu pöydälle. (tämäkin selvisi vasta pienen googlailun jälkeen :D) Toiseksi, nigirit pitäisi laskea soijakippoon, niin että vain kalaosa hipaisee soijakastiketta - eikä niin, miten olen suomessa tottunut tekemään, että koko sushipala uiskentelee soijakipossa. Täytynee hioa syöntitaktiikkaa ensi kerralla. Tästä kokemuksesta ei valitettavasti tullut otettua kuvia, lienee johtuneen siitä että molemmat tiedostimme olevamme tarkkailun alaisena.

Ruuan hinnasta sen verran että kallein annos on tähän mennessä ollut kahdeksan euroa ja se on juurikin tuo allaoleva annos. Edullisinta on ollut sushi, 15 palaa maksoi noin 5 euroa. Oletimme että saamme maksaa itsemme kipeiksi Tokiossa, mutta toistaiseksi olemme syöneet erinomaisen hyvin edullisestikin!

Tämän annoksen saapuessa tuli hetkellinen "wtf -moment" koska annoksen reunoilla olevat pienet ruskeat hiutaleet liikkuivat. Mitä ihmettä? Kyseessä oli ilmeisesti jotain merenelävää, jonka päälle oli kaadettu soijakastiketta tms. joka sai hiutaleiden lihakset liikkumaan. 

Lähtöön valmistautuminen

Olen sen tyyppinen ihminen, että tykkään suunnitella. Rakastan listoja ja järjestelemistä. Ehkä juuri siksi on ollutkin niin vaikea hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla suunnittelematta liikaa. Joku voisikin kysyä että kuka lähtee maailman ympäri -matkalle ilman suunnitelmaa? No me lähdemme.

Jukka on luonteeltaan hyvin erilainen kuin minä. Hän elää hetkessä, eikä suunnittele asioita liian pitkälle - siispä vastakohta minulle. Koko ajatus tälle reissulle tuli häneltä, sillä Jukka on reissannut elämänsä aikana paljon enemmän. Hän on jo kerran matkannut maailman ympäri, Aasiasta Oceanian kautta Jenkkeihin. Tämän lisäksi tehnyt useita yksittäisiä reissuja Californiaan ja pyörinyt paljolti Aasiassa. Ennenkuin tapasimme Jukan kanssa, en ollut koskaan ollut Euroopan ulkopuolella. Seurustelumme aikana olemme käyneet yhdessä Europassa useassa kaupungissa sekä Usassa ja esimerkiksi Kolumbiassa.

Jukan toiveena tälle matkalle lähtemisessä on ollut että mentäisi fiiliksen mukaan. Ei liikaa suunnittelua. Listaihmisenä tämä ajatus pelotti. Olen lukenut useita blogeja aiheesta maailmanympärimatkaan valmistautuminen ja sieltä hän on löytynyt luetteloita luetteloiden perään. Miten valmistautua maailmanympärimatkaan? Mitä pakata maailmanympärimatkalle? To do -lista maailmanympärimatkalle ovat olleet kuumimmat hakusanat. Nyt jälkikäteen kun mietin tätät prosessia niin suurimmat sudenkuopat ovat olleet asunto- ja työasioiden järjestelyt. Kaikki muut asiat ovat sujuneet siinä sivussa. Toisaalta meitä on helpottanut myös se, että emme ole hankkineet kuin muutaman lennon etukäteen. Lentojen metsästäminen on aikaavievää ja minusta myös stressaavaa puuhaa.

The Grand Canyon, 2016

Olen pikkuhiljaa päästänyt irti kontrollista ja alkanut pitää ajatuksesta että en etukäteen tiedäkään missä olen kuukauden, viikon tai parin päivän päästä. Se on ehkä sitä hetkessä elämistä.

Viikon päästä tähän aikaan

Viikon päästä tähän aikaan ollaan perillä. Tai ollaan oltu vuorokausi perillä, jotenkin niin. Me (minä ja poikaystävä Jukka) lähdetään siis ensi torstaina 9.11.2017 (nine-eleven?) matkalle. Matkalle jonka määränpää ja reitti on mysteeri ja kasa kysymysmerkkejä. Myöskään paluusta ei ole tietoa. Jos rahat riittää, niin paluu voisi heinäkuussa 2018. Ensimmäinen etappi on Tokio, jossa vietämme 11 yötä. Tokiosta lennämme Hongkongiin ja sinne tulee myös ystäväpariskunta. Poikia kiinnostaa tietenkin Macao, joka jättää Las Vegasinkin kakkoseksi. Jatkosuunnitelmista kerron sitten lähempänä.

Elämäntilanteesta sen verran että irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Asuntoni on laitettu vuokralle heinäkuun loppuun. Liinu-kissa on laitettu hoitoon äidin luo. Jukan asunto on myyty ja koulutehtäviä Jukka aikoo kunnianhimoisesti suorittaa matkan varrella.

 

Kolumbiassa helmikuussa 2017

Mitä tähän blogiin tulee, pohdin pitäisikö tällaista pitää vaiko ei. Summa sumarun, koska isoveli ja veljen vaimo niin kovasti sitä toivoivat niin here we go! Toivon ettei mun kirjoitusinto laannu ennen aikojaan. :)