Ja taas turistia viedään!

En olisi alunperin halunnut lähteä Gili Airin saarelta minnekään, mutta jälkikäteen ajateltu olen todella iloinen että lähdimme. Otimme paikallisen aamulautan Airilta eräänä päivänä klo 8.00 ja hurautimme meren yli viidessätoista minuutissa Lombokin saarelle. Tinkasimme itsellemme autokuskin satamasta, joka kuljetti meidät kolme 14 euron hinnalla toiselle puolelle saarta, Kutalle. Matka kesti noin 2,5 tuntia.

Bongailimme matkalla apinoita tienvarrelta, Lombokin suurimman moskeijan sekä silmänkantamattomiin upeaa luontoa. Viidakkoa, vuoria, palmuja, riisipeltoja ja maissipeltoja. Paikalliset moikkailivat kun bongasivat Jukan ikkunasta auton etupenkiltä.

Lombokille saavuttaessa näimme ensin tämän rannan - jalat eivät lähteneet alta, todellakaan. Pohdimme, että ovatko kaikki Lombokin rannat näin likaisia? 

Kutan kylä Lombokissa oli aivan toista maata, kuin Balin Kuta. Oikeastaan niissä ei ollut mitään muuta samaa, kuin nimi. Kutan kylä on melko pieni, oikeastaan siellä on vain kaksi katua. Toinen kulkee rannassa ja toinen kulkee kylän halki. Kylä oli melko hiljainen ja rauhallinen ja turistit loistivat poissaolollaan. Paikkaa voisi kutsua hiljalleen heräileväksi turistikyläksi. Kaikki oli vielä vähän vaiheessa. Rannalle oli kuitenkin rakennettu uusi hieno kävelytie ja kylän tuntumassa oli muutama työmaa - isoja hotelliresortteja oli pikkuhiljaa tulossa. Lombokin Kuta tulee olemaan uusi Bali kymmenen vuoden päästä, let me tell you. Onneksi ei kuitenkaan vielä ja saimme nauttia tästä paikasta vielä ennenkuin turistimassat ovat sen löytäneet. Erään Jakartalaisen opiskelijan mukaan Kutan alue on nimenomaan halal-turistien suosiossa ja tulee olemaan sitä kasvavassa määrin.

Kuta Beachilta löytyi hylätty laiva

Kuta sijaitsee aivan meren rannassa ja kävimme heti tarkistamassa rannan - se ei ollut kummoinen. Jukka osasi kertoa että skootterimatkan päässä löytyy lisää rantoja, niin uimiseen omansa, snorklailuun omansa ja surffaamiseen omansa.

Kutalla majoittuessa skootteri on ehdoton kulkuväline paikasta toiseen. Välimatkat ovat senverran pitkiä rantojen välillä, että jalkapatikalla kulkiessa menisi koko päivä. Lombok on myös todella kumpareinen saari. Siellä on paljon mäkiä ja kukkuloita, jopa edelleen eläväinen tulivuori, Rinjani.

Vuokrasimme samantien itsellemme skootterit alle ja lähdimme tutkimaan saarta. Pysähdyimme "bensa-asemalle" eli tien viereen, jossa paikalliset myyvät bensaa lasipulloissa. Meidät otti vastaan 10-12 vuotias poika, jolla tupakka tuprusi huulesta. Tottunein ottein poika tyhjensi bensat tankkiin ja rööki paloi. Sofia näytti pojalle käsimerkein mitä voi käydä jos tulipää osuu bensiiniin ja poika tajusi laittaa tupakan hetkeksi sivuun. Bensasta maksoimme 60 senttiä per pullo.

Olimme etukäteen katsoneet tietyn rannan jonka päätimme katsastaa. Olimme kääntymässä risteyksestä oikealle, kun edestäpäin vastakkaiselta kaistalta tuli skootteri todella vauhdikkaasti vastaan. Kuski pisti jarrut tiskiin kun näki meidät ja lensi itse 360 astetta pyöränsä kanssa pitkin asfalttia. Kypärää pojalla ei tietenkään ollut päässä. Emme jääneet toljottamaan vaan ajoimme skootterin perässä ja menimme auttamaan. Apua kuski ei tarvinnut, sen sijaan hän näytti kädellä että rahaa pitäisi saada. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun paikalle jos pysähtyi useita autoja ja yhtäkkiä myös poliisi ilmestyi jostain selvittämään tilannetta. Paikalle sattui yksi englantia puhuva, joka luonnollisesti oli loukanneen kuskin kaveri. Ja kappas vain, meiltä alettiin vaatia rahaa. Teimme hyvin selväksi, että pojan kaatuminen ei ollut meidän syymme, mutta meitä vain vaadittiin ymmärtämään pojan tilannetta. Pojan piti siis päästä sairaalaan koska hänelle oli tullut pakaraan ja pohkeeseen muutama haava. Vaihtoehtoja meille ei jätetty. Lopulta jouduimme maksamaan 40 euroa pannuttaneelle skootterikuskille - koska olimme turisteja. Mikä sitten olisi ollut vaihtoehto jos olisimme kieltäytyneet maksamasta? Sitä ei voi tietää mutta hyvin mahdollista on että skoottereitamme oltaisi voitu käydä naarmuttamassa hotellin pihalla, tai jotain muuta vastaavaa. Pienellä kylällä kaikki tuntevat kaikki ja varmasti jo meidän skoottereita vilkaistuamme selvisi mistä ne on vuokrattu. Paras oli siis välttää ikävyydet ja maksaa. Huvitti jälkikäteen poliisin toiminta tilanteessa - poliisi ei sanonut sanaakaan, kätteli vain me maksumiehiksi joutuneet tilanteen päätteeksi.

Vuoria ja peltoja. Kuva ei anna perspektiiviä mutta korkealla oltiin

Tämän tilanteen jälkeen ärsytti - turisti on melko voimaton jos vastassa on iso ryhmä paikallisia ja korruptoitunut poliisi. Myös Balilla jos poliisi pysäyttää ja vaatii syystä tai toisesta maksamaan eri syistä, kannattaa kiltisti maksaa poliisille ja välttää näin ongelmat. Skootterilla ajellessa kannattaa pitää aina toisessa taskussa pienempää setelinippua Balin poliisin varalta, sitä voi tarvittaessa vilauttaa maksutilanteessa - tämän enempää ei sattunut mukaan!

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän niistä rannoista ja siitä kuinka rakastuin Lombokkiin.

Gili Air - rauhaa ja rentoilua sadekaudella

Valkoista hiekkaa, palmuja, koralleja, hymyileviä ihmisiä ja lämmin aurinko. Lehmät kävelevät vastaan hiekkateillä ja välillä kuuluu tasainen kellojen kilke, kun ponikärryt ohittavat sinut rantatiellä. Vapaana juoksentelevia kanoja ja raidallisia, töpöhäntäisiä kissoja kävelee vastaan hotellin pihalla. Hyvällä tuurilla voi bongata parimetrisen varaanin. Kivenheiton päässä oleva meri sen sijaan on turkoosinkirkas ja täynnä elämää. 

Gilille pääseminen sen sijaan oli mielenkiintoisen whatsApp keskustelu lopputulos. Päätimme edeltävänä päivänä, että huomenna lähdemme Gili Airin saarelle Balilta. Kysyimme Balin hotellista, mikäli he voisivat järjestää meille kuljetuksen satamaan ja lauttaliput. Google translater oli hotellityöntekijän apuna keskustelussa. Viestejä tuli tasaiseen tahtiin ja meillä oli naurussa pitelemistä kun koitimme miettiä mitä milloinkin viestit tarkoittivat. 

Google translaten avulla Gili Airille 

Kolme tuntia minibussissa ja pari tuntia lautalla ja olimme viimein perillä, kiitos boss of travel. 

Ensimmäisen päivän näkymät Gili Airilla

Gili Air on siis yksi kolmesta Gilin saaresta. Gilin saaret sijaitsevätkin lähempänä Lombokia, kuin Balia ja ne lasketaan siis Lombokin saariksi.

Ensimmäisenä päivänä Gili Air ei antanut itsestään parasta mahdollista kuvaa, sillä halvan hotellin löytäminen uppo-oudolla saarella ei ollutkaan niin helppoa, kuin olimme ajatelleet, varsinkin kun vettä tuli sivusuunnassa tihuttaen. Emme olleet varanneet mitään etukäteen, koska luotimme sadekauteen ja siihen että saari on täynnä hotelleja. Väsyneenä ja rinkka selässä, ei huoneen tinkaaminen ole kuitenkaan parasta puuhaa. Saarikin tuntui ikävältä. Ranta oli täynnä levää ja muutenkin kiukutti koko aamupäivän matkustaminen. Seuraavina päivinä sää oli aurinkoinen ja lähiympäristöönkin jaksoi tutustua paremmin. 

Sukellusreissun jälkeen. Huomaa tottuneensa jo kuumaan ilmastoon, kun 27 asteiseen veteen mentäessä sukeltamaan, pitää vetää pitkähihainen märkäpuku päälle :D

Päädyimme sukeltamaan Gili Airilla yhteensä kolmena päivänä. Sukellusspotteja on kolmen Gilin saaren läheisyydessä useita. Oma toiveeni sukellusten suhteen oli että näkisimme merikilpikonnan ja hain. Jo ensimmäisellä sukelluksella näimme useita kilpikonnia, joista yksi oli jättimäisen suuri. Kilpikonnien näkemiseen ehti jopa jo hieman tottua, kun niitä tuli lopulta nähtyä jokaisella sukelluksella. Myös valkopilkkahain bongasimme kerran, joskin melko kaukaa, jonka jälkeen se uiskenteli pois näkyvistämme. Vielä kun rauskun näkisi... Koska Gilin saaria ympäröi koralliriutat, on merikilpikonnia myös melko lähellä rantaviivaa. Näinollen kilpikonnia oli helppo bongata myös snorklatessa. 

Herkuttelua

Se, mikä Gili Airissa eniten viehätti oli se, että turisteja oli vähän joten saari oli todella rauhallinen. Biletystä ja yöelämää hakevalle Gili Air ei varmasti anna mitään, mutta mikäli tykkää uida, sukeltaa tai snorklata niin saarella on jotain tarjottavaa. Saarella on myös kaksi joogakeskusta. Flow ja meininki saarella on todella rento ja letkeä. Kaikki tuntevat toisensa ja tuttuihin törmää väkisinkin. Saari on senverran pieni, että sen kiertää ympäri noin tunnissa. Ravintoloita löytyy useita, varsinkin paikallista ruokaa on tarjolla paljon. Haaveisssa olisi päästä Gili Airille vielä tämän reissun aikana uudelleen..

Aamulla vesi oli todella matalalla, joten veneetkin olivat aamuisin kuivalla maalla. Törmäsimme aamulla muutamaan lehmänvasaan. 

Bali pähkinänkuoressa

Bali - jokaisella on varmaan jonkinlainen ajatus Balista mielessään. Kaikki tietävät jonkun joka on siellä käynyt ja yhä useampi sinne tuntuu menevän. Itsellänikin oli tietenkin tietynlainen ajatus Balista ja osittain se osuikin nappiin, ainakin Kutan alueen suhteen. Balia, erityisesti Kutan aluetta sanotaan siis Australialaisten Kanariansaariksi - paljon turisteja, brenkku virtaa ja turistit rokkaa vaimaireita. Tiedossa oli siis jo heti alussa, että Kutalla emme tule majoittumaan!

Balille astuessa, heti lentokentältä poispäin ajaessa silmiin pisti mustasta tiilestä tehdyt aidat, jotka olivat aikojen saatossa saaneet sammalta pintaansa. Rakennukset ovat kauniimpia kuin esimerkiksi Thaimaassa.

Otin Balilla melko paljon kuvia, mutta koska puhelimeni varastettiin, en pysty laittamaan kuviani tähän postaukseen. Odottelen edelleen icloudini palautusta jossa kestää parhaimmillaan 30 päivää. Näinollen Jennylle kiitos kuvista. 

Ruoka Balilla oli sairaan hyvää! Jennylle propsit kuvasta.

Olemme hengailleet kohta kuukauden Indonesiassa. Ensin Balilla kaksi viikkoa, sen jälkeen kaksi päivää Jakartassa ja taas pari yötä Balilla ja sitten Gili Airille viideksi yöksi. Nyt kirjoittelen tätä Lombokin saarella, Kutan kylässä.

Tykästyin Baliin tosi nopeasti kun saavuttiin sinne tammikuun puolessa välissä. Balilaiset olivat niin tyylikkäitä ja surffikulttuuri huokui kaikkialta. Varsinkin Seminyakin alue, jossa myös meidän villa sijaitsi, oli todella kivaa hipsteri-aluetta. Ravintolat tällä alueella, olivat hieman kalliimpia, mutta edullisempiakin vaihtoehtoja löytyi kyllä. Kaikkialla on vaatekauppoja, erityisesti surffimerkeiltä kuten Quicksilver, Roxy, RVCA, etc. Jos ajaa moottoritien varteen, löytää sieltä ihanat outlet myymälät. Parhaimmillaan voit tehdä todella hyviä löytöjä naurettavan halvalla.

Yksi lempi ravintoloista, Ubudissa.

Balilla liikkumiseen skootteri on must, mikäli haluaa nähdä muutakin kuin lähirannan. Välimatkat voivat olla pitkiäkin. Kuitenkin taksi kulkee ja mittaritaksifirmojakin oli yksi, Blue bird. Mittaritaksilla kulkeminen oli edullista ja turvallista. Ongelmallista oli kuitenkin se, että kaikki Balin taksifirmat näyttävät samalta. Ensikertalaisen onkin siis vaikea spotata oikeansävyinen sininen taksi, eikä siihenkään voi luottaa että haeskelee sinisen linnun kuvaa taksin ovesta, sillä tätä samaa logoa harrastavat myös muut firmat asiakkaiden toivossa. Oikeanlainen ja turvallisin taksi on siis se jonka ovessa lukee Blue bird. Muissa takseissa joutuu siis tinkaushommiin - kuski saattaa sanoa muutaman kilometrin matkan hinnaksi jopa nelinkertaisen summan siitä, mikä on oikeasti realistinen summa kyseiselle matkalle. Näinollen kuskien kanssa saa usein vääntää tovin että yhteisymmärrykseen hinnasta pääsee. Rahaa pitää tietenkin olla tasasumma, koska taksikuskeilla ei tietenkään ole vaihtorahaa.

Tinkaaminen on erittäin vahvana osto- ja myyntikulttuurissa. Mikäli haaveilet tpaidasta tai vaikka sharongista on tinkiminen erittäin olennainen osa kanssakäymistä. Myyjä saattaa heittää ensimmäisen tarjouksen aivan pilviin jolloin kannattaa vastata takaisin heittämällä yhtä epärealistinen hinta takaisin. Tinkaaminen voi parhaimmillaankin kestää melko pitkään ja se voi parhaimmillaan olla todella hauskaa. Täytyy kuitenkin hoitaa homma aina hymyssäsuin.

Balilaiset tulevat helposti juttelemaan ja ottavat selkeästi enemmän kontaktia verrattuna esimerkiksi thaimaalaisiin. Mitä turistimmalle alueelle menee, sitä enemmän huudellaan. On kaikenlaista tarjolla, varsinkin "transporttia!" - eli skootterikyytiä mihin ikinä haluat.

Uskonto oli päivittäin läsnä Balilla, mihin ikinä menitkään. Balilla pääuskonto on hindulaisuus ja uhrilahjoja ei voi olla huomaamatta. Ensimmäisenä päivänä meinasin kompastella niihin alituiseen, sillä niitä on jokapaikka täynnä. Niillä pyydetään siunausta asunolle, kaupalle, ravintolalle. uima-altaalle, jopa autolle. Usein myös takseissa oli uhrilahja sisällä kojelaudan päällä. Joka päivä tuodaan uusi uhrilahja jumalille ja samassa myös tietenkin rukoillaan. Balilla näkyi myös muslimeja, mutta melko vähän. Satuimme muutamana päivänä todistamaan erilaisia uskonnollisia rituaaleja, joita näkyi myös katukuvassa. Liikennettä oli ohjaamassa poliisi jotta uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat pääsivät kulkemaan rauhassa. Nauratti kun poliisiasemalla rikosilmoitukseen piti kirjoittaa myös mitä uskontoa edustan. Mietittiin että mitäköhän ne sillä tiedolla tekevät?

Roskaa, roskaa, roskaa!

Se, mikä Balilla pysäytti oli roskan määrä! Syyskuusta Maaliskuuhun saakka kaikki mahdolliset roskat ajautuvat Balin rannoille nousuveden aikana. Aamuisin näky rannoilla oli lohduton - muoviroskaa, erityisesti pillejä oli kaikkialla. Iltapäivään mennessä rekka-auto ja traktori ilmestyivät rannoille kuskaamaan roskia pois tieltä. Aamuisin paikalliset haravoivat roskia nätteihin pinoihin, mutta koska roskaa tuli koko ajan lisää, oli siivoaminen loputon suo. Maaliskuusta eteenpäin merivirrat ja tuulet kuitenkin muuttavat suuntoaa, joten roskat päätyvät maaliskuusta eteenpäin jonnekin muualle.