Ja taas turistia viedään!

En olisi alunperin halunnut lähteä Gili Airin saarelta minnekään, mutta jälkikäteen ajateltu olen todella iloinen että lähdimme. Otimme paikallisen aamulautan Airilta eräänä päivänä klo 8.00 ja hurautimme meren yli viidessätoista minuutissa Lombokin saarelle. Tinkasimme itsellemme autokuskin satamasta, joka kuljetti meidät kolme 14 euron hinnalla toiselle puolelle saarta, Kutalle. Matka kesti noin 2,5 tuntia.

Bongailimme matkalla apinoita tienvarrelta, Lombokin suurimman moskeijan sekä silmänkantamattomiin upeaa luontoa. Viidakkoa, vuoria, palmuja, riisipeltoja ja maissipeltoja. Paikalliset moikkailivat kun bongasivat Jukan ikkunasta auton etupenkiltä.

Lombokille saavuttaessa näimme ensin tämän rannan - jalat eivät lähteneet alta, todellakaan. Pohdimme, että ovatko kaikki Lombokin rannat näin likaisia? 

Kutan kylä Lombokissa oli aivan toista maata, kuin Balin Kuta. Oikeastaan niissä ei ollut mitään muuta samaa, kuin nimi. Kutan kylä on melko pieni, oikeastaan siellä on vain kaksi katua. Toinen kulkee rannassa ja toinen kulkee kylän halki. Kylä oli melko hiljainen ja rauhallinen ja turistit loistivat poissaolollaan. Paikkaa voisi kutsua hiljalleen heräileväksi turistikyläksi. Kaikki oli vielä vähän vaiheessa. Rannalle oli kuitenkin rakennettu uusi hieno kävelytie ja kylän tuntumassa oli muutama työmaa - isoja hotelliresortteja oli pikkuhiljaa tulossa. Lombokin Kuta tulee olemaan uusi Bali kymmenen vuoden päästä, let me tell you. Onneksi ei kuitenkaan vielä ja saimme nauttia tästä paikasta vielä ennenkuin turistimassat ovat sen löytäneet. Erään Jakartalaisen opiskelijan mukaan Kutan alue on nimenomaan halal-turistien suosiossa ja tulee olemaan sitä kasvavassa määrin.

Kuta Beachilta löytyi hylätty laiva

Kuta sijaitsee aivan meren rannassa ja kävimme heti tarkistamassa rannan - se ei ollut kummoinen. Jukka osasi kertoa että skootterimatkan päässä löytyy lisää rantoja, niin uimiseen omansa, snorklailuun omansa ja surffaamiseen omansa.

Kutalla majoittuessa skootteri on ehdoton kulkuväline paikasta toiseen. Välimatkat ovat senverran pitkiä rantojen välillä, että jalkapatikalla kulkiessa menisi koko päivä. Lombok on myös todella kumpareinen saari. Siellä on paljon mäkiä ja kukkuloita, jopa edelleen eläväinen tulivuori, Rinjani.

Vuokrasimme samantien itsellemme skootterit alle ja lähdimme tutkimaan saarta. Pysähdyimme "bensa-asemalle" eli tien viereen, jossa paikalliset myyvät bensaa lasipulloissa. Meidät otti vastaan 10-12 vuotias poika, jolla tupakka tuprusi huulesta. Tottunein ottein poika tyhjensi bensat tankkiin ja rööki paloi. Sofia näytti pojalle käsimerkein mitä voi käydä jos tulipää osuu bensiiniin ja poika tajusi laittaa tupakan hetkeksi sivuun. Bensasta maksoimme 60 senttiä per pullo.

Olimme etukäteen katsoneet tietyn rannan jonka päätimme katsastaa. Olimme kääntymässä risteyksestä oikealle, kun edestäpäin vastakkaiselta kaistalta tuli skootteri todella vauhdikkaasti vastaan. Kuski pisti jarrut tiskiin kun näki meidät ja lensi itse 360 astetta pyöränsä kanssa pitkin asfalttia. Kypärää pojalla ei tietenkään ollut päässä. Emme jääneet toljottamaan vaan ajoimme skootterin perässä ja menimme auttamaan. Apua kuski ei tarvinnut, sen sijaan hän näytti kädellä että rahaa pitäisi saada. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun paikalle jos pysähtyi useita autoja ja yhtäkkiä myös poliisi ilmestyi jostain selvittämään tilannetta. Paikalle sattui yksi englantia puhuva, joka luonnollisesti oli loukanneen kuskin kaveri. Ja kappas vain, meiltä alettiin vaatia rahaa. Teimme hyvin selväksi, että pojan kaatuminen ei ollut meidän syymme, mutta meitä vain vaadittiin ymmärtämään pojan tilannetta. Pojan piti siis päästä sairaalaan koska hänelle oli tullut pakaraan ja pohkeeseen muutama haava. Vaihtoehtoja meille ei jätetty. Lopulta jouduimme maksamaan 40 euroa pannuttaneelle skootterikuskille - koska olimme turisteja. Mikä sitten olisi ollut vaihtoehto jos olisimme kieltäytyneet maksamasta? Sitä ei voi tietää mutta hyvin mahdollista on että skoottereitamme oltaisi voitu käydä naarmuttamassa hotellin pihalla, tai jotain muuta vastaavaa. Pienellä kylällä kaikki tuntevat kaikki ja varmasti jo meidän skoottereita vilkaistuamme selvisi mistä ne on vuokrattu. Paras oli siis välttää ikävyydet ja maksaa. Huvitti jälkikäteen poliisin toiminta tilanteessa - poliisi ei sanonut sanaakaan, kätteli vain me maksumiehiksi joutuneet tilanteen päätteeksi.

Vuoria ja peltoja. Kuva ei anna perspektiiviä mutta korkealla oltiin

Tämän tilanteen jälkeen ärsytti - turisti on melko voimaton jos vastassa on iso ryhmä paikallisia ja korruptoitunut poliisi. Myös Balilla jos poliisi pysäyttää ja vaatii syystä tai toisesta maksamaan eri syistä, kannattaa kiltisti maksaa poliisille ja välttää näin ongelmat. Skootterilla ajellessa kannattaa pitää aina toisessa taskussa pienempää setelinippua Balin poliisin varalta, sitä voi tarvittaessa vilauttaa maksutilanteessa - tämän enempää ei sattunut mukaan!

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän niistä rannoista ja siitä kuinka rakastuin Lombokkiin.