Lombokin saari

Tykästyin Lombokkiin todenteolla koska Lombok oli niin autenttinen. Lombok oli aito ja utelias. Lombok oli kaunis ja villi. Lombok oli myös rento ja rauhallinen.

Kuta Lombok, baby!

Eräänä päivänä olimme eräällä rannalla surffaamaassa. Tai siis, en ehkä sanoisi surffaamassa vaan ehkä enemmänkin yrittämässä surffata. Istuimme surffinjälkeisillä limppareilla rantawarungissa kun rantaa pitkin alkoi näkyä liikettä. Iso lauma vesipuhveleita paimenen johdattamana. Juoksimme katsomaan ja ottamaan kuvia hassusta näystä. Paikalla oli myös joitain paikallisia. Eräs otti minuun kontaktin ja kysyi voisinko poseerata kuvassa hänen veljensä kanssa. Kesti hetki ennenkuin tajusin, siis mitä, hän haluaa ottaa minusta kuvan veljensä kanssa. Siinä sitten poseerasin indonesialaisen halal-turistipojan kanssa. Mihin lienee kotialbumiin se otos päätyi. Tuntui hassulta olla jollekin eksoottinen näky, niin eksoottinen että piti ihan kuva saada. Tämän tapauksen jälkeen olen joutunut kuvattavaksi monta kertaa. Balilla myös moni muslimi-teiniporukka pysäytti ja halusi ottaa yhteiskuvia - niin hassua!

Lombokissa skootterilla ajelu oli parasta. Luonto oli aivan sairaan kaunis ja vehreä. Iltapäivällä maaseudulla ajellessa lapset tulivat tien viereen ja halusivat vuorotellen heittää femmoja. Paikalliset moikkailivat iloisesti ja hymyilivät. Turistit tuntuivat kiinnostavilta ja ihmeellisiltä asioilta paikallisille.

Mitä Lombokissa sitten voi tehdä? Me tutustuimme lähiseudun rantoihin! Tanjung Aan oli paratiisiranta. Yhteensä kaksi kilometriä rantaviivaa ja meidän lisäksemme rannalla oli muutama hassu auringonpalvoja. Hiekka oli täällä vitivalkoista ja merivesi kuin linnunmaitoa. Joku paikallinen tuli myymään ananasta. Katselin tarkemmin rannan reunoilla kasvavia kasveja - villiananashan siinä kasvoi!

Tanjung Aaninin lähialue liittyy konkreettisesti paikallisten elämään. Tarinan mukaan prinsessa nimeltä Mandalika hyppäsi meren aaltoihin ja tappoi itsensä - koska ei halunnut mennä naimisiin hänelle naitettavan miehen kanssa. Vuosittain helmikuussa Lombokissa juhlitaan Bau Nyale rituaalia. Tuolloin ihmiset kerräntyvät rannoille, keräämään kiiltomatoja, jotka näkyvät rantavedessä kerran vuodessa. Prinsessa Mandalikan sanotaan elävän näissä kiiltomadoissa. Me satuimme seudulle vähän ennen, kuin vuotuinen Bau Nyale rituaalia juhlitaan, joten emme ehtineet päästä todistamaan tätä juhlapäivää. Harmi sinänsä.

Tanjung Aan Beach ja Sofia nauttimassa meren lämmöstä

Tarpeeksi rantaelämästä saaneenaa päätimme kiivetä läheiselle näköalapaikalle, Merese hill kukkulan huipulle. Kukaan meistä kolmesta ei jaksanut levytellä rannalla kovinkaan kauaa - jotain toimintaa piti saada. Kukkulalle pääsi kulkemaan pienen mutaisen parkkipaikan halki, pysäköinti maksoi muistaakseni 50 senttiä per mopedi.

Kukkulan päällä laidunsi sekä vuohia, että lehmiä. Kauempana oli myös vesipuhvelilauma paimenen kanssa.

Tältä näytti äsken kuvattu uimaranta Merese hilliltä käsin

Kävelimme kukkulan aivan toiseen päähän ja sieltä löytyi tällainen ihana privaattiranta

Lehmät ja me

Hetkiä ennen myrskyä

Tosiaan nämä kuvathan on napsittu iphone 5:lla joka ollut varapuhelimena kun vanha luuri varastettiin. Kuvan laatu ei siis päätä huimaa :D

Kävimme myös muilla rannoilla mutta en kuollaksenikaan muista niiden nimiä.

Surffiranta, jonne päästäkseen piti ajaa monta kilometriä mutaliejuista tietä, ylä ja alamäkiä. 

Landea, ei näy hotellin hotellia.