Koh Taolta sisämaahan

Borneo johdattaa meitä kotiin

Meidän terassikoirat Borneo ja Pörhellys eli Pörhö. Borneo oli kova uimaan ja tuli välillä mukaan aamu-uinnille.

Lomamuija says hello!

Vietimme Koh Taon sukellussaarella kaikenkaikkiaan vajaat kaksi viikkoa. Tao on pieni saari joten se tuli siinä ajassa jo melko hyvin tutuksi. Itse saari oli todella kaunis valkoisine hiekkarantoineen. Saarelle tullessa oli mahtavaa kun saimme pitää bungalowikylän uimarantaa privaattikäytössämme. Ensimmäisiin päiviin koko bungalowikylässä ei ollut ketään muita asiakkaita kuin me neljä reissaajaa. Ihan mahtavaa. En tiedä onko suomalainen juttu vai mikä mutta rauhaa ja hiljaisuutta osasi arvostaa.

Mitä lähemmäksi mentiin joulua, niin sitä vilkkaammaksi saaren elämä muuttui. Kun jouluun oli reilut kaksi viikkoa aikaa, huomasimme että lähiravintolat nostivat hintoja. Erään aamupalapaikan hinnat nousivat melko radikaalisti, voileivän hinta oli edeltävällä viikolla 80 batia ja turistikauden alkaessa se nousi 120 batiin. Euroissa ajateltuna se on siis kahden euron sämpylän hinta nousi kahdesta eurosta kolmeen euroon. Ajattelimme Jukan kanssa että nyt on hyvä hetki nostaa kytkintä ja jatkaa matkaa - turisteja alkoi olemaan liikaa ja rantaa pitkin käveltäessä sai kompastella auringonpalvojiin. Hyppäsimme lauttaa ja seilasimme Surat Thanin pikkukylään, josta seuraavana päivänä lensimme Chiang Maihin, pohjois-Thaimaahan.

Quality protein! niinkuin kyltissä lukee. Näähän on vissiin pikkuhiljaa jo ihan ihan peruskauraa Suomessakin. Yksi skorppari maksoi 2 euroa. Skorppionia ei uskallettu maistaa mutta matoja ja sirkkoja nautiskeltiin Koh Taolla. 

Chiang Maissa olimme viikon - mikä oli kaikenkaikkiaan täydellinen aika viettää kyseisessä kaupungissa. Chiang Mai oli todella kompakti - lähes kaikki löytyy kävelymatkan päästä. Yövyimme ensimmäiset yöt vanhassa kaupungissa ja loput yöt vanhan kaupungin ulkopuolella, lähellä night marketteja. Oh boy, they were something. Kävimme varmaan joka ilta night marketissa syömässä halpaa ja hyvää katuruokaa. Tietenkin night marketista pystyi ostamaan mitä tahansa muutakin, meikkejä, vaatteita, elektroniikkaa, tuliaiskrääsää, saippuoita, you name it. Itse päädyin ostamaan pari muutaman euron paitaa.

Krokotiiliherkku 2e Chiang Maissa

Chiang Maissa on todella paljon temppeleitä! Niitä on kaikkialla.. Kävimme muutamassa eri temppelissä, tripadvisorin parhaimmiksi arvioiduissa ja ne olivat kokemisen arvoisia! Ehdottomasti jos käy Chiang Maissa, kannattaa katsastaa Unescon maailmanperintökohde Wat Chedi Luang ja Wat Phra Singh. Teimme yhden päivän järjestetyn reissun ja kävimme moikkaamassa elefantteja. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Wat Phra Singh - tempperlin sisältä. Ulkomaalaisille sisäänpääsy oli 20 batia, eli noin 60 senttiä. 

Satuimme Wat Chedi Luangiin kun siellä oli menossa jokin tilaisuus. Munkit istuivat polvillaan lattialla ja taustalta kuului saarnaa thaiksi. Oli kyllä todella makeeta päästä seuraamaan vierestä.

Unescon maailmanperintökohde

Temppeliä vartioi tämän näköinen kaveri

Chiang Maissa oli kaupunkina kaikkea mahdollista. Löytyi hierontaa ja spa-keskuskisia, ostoskeskuksia, ihana puistoalue, baareja ja ravintoloita. Täällä näin ensimmäistä kertaa Thaimaan "tyttöbaari-kadut". Konsepti toimii niin että tytöt ovat sisäänheittäjinä ja yrittävät houkutella miehiä ravintolaan. Baarissa mies voi halutessaan kustantaa tytölle juoman, joka on normaalia juomaa kalliimpi, koska ravintola ottaa oman osansa ja tyttö saa siitä itselleen osan, sekä juoman. Mikäli tyttö ja ravintolaan saapunut mies päättävät jatkaa samaan osoitteeseen, maksaa mies seurastaan tytölle, eli silkkaa prostituutiota.

SSI Open water diver

Jihuu! Nyt se on plakkarissa! Saan virallisesti sukeltaa 18. metriin. Suomessa sukeltaminen on sallittua jopa kahdestaan sukellusparin kanssa, Thaimaassa ja ilmeisesti myös muualla Aasiassa tulee mukana olla dive master. Olen siis virallisesti Open water diver.

Olimme siis Koh Phanganilta jatkaneet lautalla matkaa Koh Taolle. Pikkuriikkiselle sukeltajien suosimalle saarelle ja asettuneet bungalowiin meren rannalle, kuinkas muutenkaan. Jukka oli etukäteen selvittänyt että Taolla on suomalainen sukelluskoulu. Olimme kerran aikaisemmin kokeilleet sukeltamista Kolumbiassa, Cartagenassa - jossa oli muuten huikeat sukellusspotit. Jo silloin puri sukelluskärpänen ja haave Open water diverin suorittamisesta alkoi itää.

Tuumasta toimeen! Koh Tao Diversille eli KTD:lle oli helppo mennä tutustumaan - meidät otettiin heti hyvin vastaan ja tyhmiinkin kysymyksiin saimme vastaukset. Bookkasimme itsemme Open wateriin ja kurssin oli määrä alkaa tiistaina, 5.12. ja näinollen olisimme suorittaneet kurssin torstaina 7.12. Open wateriin kuuluu siis neljä sukellusta sekä teoriaosuus. Meidän sukellusryhmä oli maksimikokoinen eli neljä oppilasta. Meidän kolmen suomalaisen lisäksi porukassa oli myös yksi saksalainen, eli koulutus käytiin puoliksi suomeksi ja puoliksi englanniksi.

Ensimmäisenä päivänä, eli 5.12 meidän oli tarkoitus teoriatuntien jälkeen mennä harjoittelemaan perusasioita uima-altaaseen. Kävi kuitenkin niin, että Thaimaan talvimonsuuni päätti muistuttaa itsestään ja alkoi sataa. Kyseessä ei ollutkaan mikään pikkusade, vaan sade joka vei skootteritkin mukanaan ja parhaimmillaan kadulla oli vettä puoleen reiteen saakka. Lava-auto ei pystynyt uhmaamaan monsuunitulvaa, joten jäimme nuolemaan näppejämme. Se siitä uima-allasharjoittelusta.

Pari päivää monsuunimyrskyn jälkeen päätiellä pystyi jo ajamaan skootterilla

Itsenäisyyspäivä kului mukavasti uima-altaan pohjalla regulaattorin kautta ilmaa hengitelle. Ei siis happea, kuten oli epähuomiossa useaan otteeseen kouluttajalle sanonut. Vielä itsenäisyyspäivänä emme päässeet tositoimiin merelle, koska talvimonsuuni oli hieman sotkenut suunnitelmia. Torstaina pääsimme vihdoin merelle ja teimme ensimmäisen kunnon sukelluksen ja treenasimme "skilssejä" eli teimme erilaisia harjoituksia, kuten painovyön irroittamista ja ilman jakamista sukellusparille.

Päivä uima-altaassa on vähän eri asia kuin päivä uima-altaalla

Sakke ja Jukka valmistuivat Open water divereiksi lauantaina 9.12. Itse jouduin pitämään muutaman päivän sukellusvapaan flunssan takia ja sain itsekin oman lokikirjan käteen viikon päästä kurssin aloittamisesta. Kävin siis kurssin kaksi sukellusta toisen ryhmän kanssa jolloin Jukka tuli mukaan vain sukeltamaan eli tekemään fun diven. Iso kiitos ja kumarrus Koh Tao Diverseillä hyvästä opetuksesta sekä joustavuudesta. Sukelluskoululla on hyvä meininki ja suosittelen ehdottomasti KTD:tä, jos yhtään kiinnostaa sukeltaminen, tai miksei snorklauskin. Suunnitelmissa meillä on päästä jossain toisessa kohteessa sukeltamaan lisää! Oli kyllä ihan mahtava painottomuuden tunne, mikä sukeltaessa on. Viimeisellä sukellusreissulla näin muuten pallokalan! Se kruunasi koko sukelluskurssin.

Pohdintoja Thaimaasta

"Taxi boat, taxi boat! Whee are you goingggg?"

En ollut koskaan aikaisemmin ollut Aasiassa, ennen tätä reissua. Thaimaasta olin kuullut tarinoita yhdeltä jos toiseltakin. Tuntui että kaikki ovat käyneet Thaimaassa, ehkä juuri siksi Thaimaa maana ei ole ikinä oikeastaan houkutellut minua. Olin ehkä ajatellut koko maasta jotenkin stereotypisesti, mieleen tuli paremmasta elämästä haaveilevat thainaiset Bangkokin kaduilla ja tyttöbaareissa sekä lihavat suomalaiset miehet örveltämässä Pattayalla. Sen lisäksi tietenkin kuvat paratiisisaarilta - typötyhjä ranta ja keinu joka roikkuu palmusta. Mielessäni ne olivat autioita vain Googlen kuvahaun kuvissa - oikeasti rannat olivat turistien kansoittamat.

Nyt kun on viettänyt Thaimaassa kohta kuukauden, voi huomata olleensa väärässä. Niin väärässä. Rannat, ne ovat autioita jos vain menee oikeaan paikkaan oikeaan aikaan vuodesta. Örveltäviä suomalaisia en ole nähnyt ainoatakaan (toisaalta Pattayalle en ole kyllä koskaan menossakaan) ja kolmanneksi, eiköhän jokainen unelmoi paremmasta elämästä.

Koh Tao ja se Thaimaan kuuluisa auringonlasku

Ymmärrän nyt niin hyvin miksi suomalaiset rakastavat Thaimaata. Tänne on helppo tulla ja täällä on niin helppo olla. Ruoka on taivaallisen hyvää ja halpaa. Ihmiset ovat ystävällisiä. Täällä pärjää loistavasti englannilla ja jos sattuu eksymään ravintolaan missä ei ole englanninkielistä ruokalistaa, voi aina tilata tutun ja turvallisen pad thain, joka on poikkeuksetta aina hyvää ja maksaa edullisimmillaan 25 senttiä katukojussa. On niin ihanaa, kun on tajunnut olevansa väärässä tästä maasta. Thaimaa on vienyt sydämeni ja tulen taatusti palaamaan tänne vielä uudelleen.

Säätöä ja tutustuminen Koh Phanganiin

Meidän oli alunperin tarkoitus olla Kuala Lumpurissa muutama päivä ja sen jälkeen mennä yöjunalla Kuala Lumpurista Surat thaniin. Surat than on pieni kaupunki Thaimaassa, josta on hyvät yhteydet Thaimaan saarille. Ennen kuin hankimme junaliput, tajusimme tehdä pientä googlailua ja kappas, maateitse Thaimaaseen saapuessa saa maassa oleilla vain kaksi viikkoa ilman viisumia, lentäen saapuessa viisumiton aika on kuukausi. Tämä muutti suunnitelmiamme jo sen verran että jouduimme kuoppaamaan ajatuksen yöjunasta. Taas piti lentää, se vähän ärsytti mutta onneksi lennot maksoi vain 40 euroa per nenä, matkalaukkuineen.

Koh Phangan

Säätö oli kuitenkin sen arvoista. Olimme siis suunnitelleet menevämme Koh Taolle, koska sukelluskurssi kiinnosteli minua ja Jukkaa, mutta koska merenkäynti oli niin kovaa, laivayhtiöt eivät suostuneet ajamaan Koh Taolle. Näinollen muutimme suunnitelmia lennossa ja löysimme itsemme Koh Phanganilta.

 Varasimme bungalowit meren rannalta Coco garden nimisestä resortista 16 eurolla yö. Paratiisisaariefekti oli taattu kun aamulla käveli muutaman askeleen rantaan ja pulahti uimaan. Olimme alunperin varanneet bungalowin vain kolmeksi yöksi mutta päädyimme jäämään sinne pidemmäksi aikaa. Coco gardenilla oli ihana katettu terassi meren rannalla, jossa pystyi viettämään iltaa auringon laskiessa mereen ja jos huvitti, auringonlaskua pystyi katselemaan myös riippumatosta käsin.

Sadepäivänä aallot olivat hurjia

Varmaan kuumin päivä tähän mennessä, +31 astetta ja merikin oli päättänyt jo rauhoittua

Koh Phangan on tunnettu Full Moon partyista ja sen lisäksi siellä on vaikka minkälaista partya puolikuujuhlista viidakkobileisiin. Me jätimme bileet väliin ja keskityimme riippumatossa levyttämiseen ja lähialueisiin tutustumiseen skootterilla. Myös night market oli kova juttu. Kävimme pyörimässä sillä puolella saarta jossa partyja järjestetään ja Haad rin oli sen verran turistinen että jätimme väliin. Paikasta sai hakemalla hake esimerkiksi ravintolaa joka tarjoili thaimaalaista ruokaa, eikä vain esimerkiksi pitsaa ja sandwicheja. Onneksi olimme liikkeellä off-seasonilla, joten saimme ajella melko rauhassa.

Sään suhteen meillä ei ollut mikään paras tuuri. Tuntui melkeinpä että jokatoinen päivä satoi ja sitten taas paistoi. Kerran ollessamme ajelemassa saaren ympäri, jäi skootteri melkein kiinni mutaan, koska sade oli tehnyt teistä upottavaa liejua. Koh Phanganilla on aikaisemmin ollut kaikki tiet hiekkateitä, muutaman vuoden aikana suurinosa teistä on päällystetty, joka helpottaa suunnattomasti skoballa ajelua.

Muita aktiviteetteja saarella ollessamme oli vesiputouksilla käyminen. Kävin Jukan kanssa katsomassa yhtä vesiputousta, joka oli sangen rauhallinen. Kävi kuitenkin niin, että Jukka meni ja liukastui märkään kivee ja kaatua mätkähti lampeen. Lopputuloksena sortsit piti uittaa lammessa ja menomatka takaisinpäin oli sen vuoksi astetta märempi.

Ellin ja Saken kanssa kävimme vesiputouksilla ja Koh Phanganin kansallispuistossa Than Sadet National park. Koska sadekausi ei ollut päällä, oli vesiputous tavallista kuivempi. Ihan hauska kokemus, vaikka ajatus vesiputouksesta ei ehkä ihan ollut sitä mitä paikanpäällä näki. Kansallispuistossa oli myös merkittyjä polkuja ja valitsimme luonnollisesti pisimmän, pari tuntia kestävän luontopolun. Lähemmäs kolmessakymmenessä asteessa, ilmankosteus sademetsässä oli varmaan noin 99% joten hiki tuli! Tykkäsin sademetsä trekkailusta tosi paljon ja suosittelen kyllä tuolla käymään, jos tulee asiaa Koh Phanganille.

Huipulla!

Jos haluat kulkea seitsemällä eri menopelillä vuorokauden aikana, tee näin

Aloita päiväsi Kuala Lumpurin Bukit Bintangista ja hyppää Imbin asemalla monorailiin. Jää pois keskustassa. Sen jälkeen ota keskustasta juna ja matkusta sillä puolisen tuntia lentoasemalle. Lentoasemalla tee check-in Air Asian koneeseen, joka vie sinut Thaimaaseen, Surat Thaniin. Hyppää lentokoneeseen ja lennä puolitoista tuntia Malesiasta Thaimaaseen. Säädä lentoasemalla x aikaa ja juokse sen jälkeen hikipäässä bussiin, joka kuskaa sinut satamaan reilusti yli tunnin verran. Satamassa odottele kaksi tuntia laivan lähtöä. Matkusta laivalla kolme tuntia Ko Phan Nganiin, koska Ko Taolle ei ole mahdollista edes laivalla päästä merenkäynnin vuoksi. Satamassa hyppää paikalliseen lava-autoon/taxiin, joka vie sinut rantabungalowiin. Seuraavana aamuna vuokraa skootteri ja ajele sillä itsesi ravunpunaiseksi.

Maesian helmi

Jos Kuala Lumpurista pitäisi kertoa kolme asiaa niin ne olisivat ruoka, yksityiskohdat ja durian. 

Reppureissaajat etsimässä yöpaikkaa

Ensimmäisenä iltana Kuala Lumpur varasti sydämemme kun astuimme night markettiin, eli katuruokaa tarjoaville kaduille. Niin paljon halpaa ja tuoretta ruokaa! Mielettömästi erilaisia kasvisruokavaihtoehtoja, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä! Tätä olimme odottaneet. Ja uskomaton, läpitunkeva ja ihana kuumuus, jonka +30 asteen lämpö sai aikaa.

Ruoka oli todella herkullista ja edullista, kuten jo taisin sanoa, mutta voiko sitä liikaa hehkuttaakaan? Parasta oli ostaa tuorepuristettu mehu ja katsoa kuinka se puristetaan valmiiksi nenäsi edessä tuoreista valitsemistasi hedelmistä.

Malesiassa muslimit, buddhalaiset ja kristityt elävät sulassa sovussa keskenään. Suurinosa asukkaista on muslimeja joka luonnolisesti näkyi lokaalien pukeutumisessa. Kuala lumpurin kiinalainen väestö sen sijaan kulki ympäriinsä minisortseissa eli pukeutui miten halusi, muslimeista piittaamatta. Itselle pitkät housut tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta suurkaupungissa.

Chinatown

Kun saavuimme Kuala lumpuriin, kaupunki vaikutti kaaottiselta. Pikkuhiljaa kun kaupunkiin lähti tutustumaan jalkapatikalla, alkoi kaupunki aueta. Kiinalaiskorttelissa mies puhdistaa simpukoita ja kaataa likavedet kadulle, nainen ottaa pikkupojan sateenvarjonsa alle kun ylitetää autotie, vanhempi herrasmies istuu ravintolansa edessä jakkaralla ja polttaa tupakkaa. Sari -niminen hunnutettu nainen myy erikoiskahvia Starbucksissa. Little Indiassa intialainen mies tekee käsillään kukista mielettömiä juhlakoristeita. Tykkäsin tämän kaupungin flowsta ja olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Kolmas asia Kuala lumpurissa tuli vastaan heti hotellille päästyämme. Durian. Hotellin aulassa oli tarra jossa kiellettiin mangot ja durian hotellissa, myöskään moottoripyöräilykypärän kanssa ei hotelliin saanut tulla. Ihmettelimme asiaa ja Jukka osasi kertoa että durian on kielletty myös useissa liikennevälineissä Aasiassa. Kadulla kävellessä durianin haistoi jo kaukaa. Elli päätyi tilaamaan uteliaisuuspärinöissään duriankeittoa ja pääsimmekin kaikki maistamaan hedelmää ennen kuin keitto tuotiin pöytään. Makua on vaikea kuvailla, tuli mieleen sipuli tai lihamureke. Hedelmän koostumus oli pehmeä, sisältäen pieniä lankoja, samantapaisia kuin inkiväärissä. Muutoin hedelmänliha oli samantyyppistä kuin avokado mutta haju ja maku oli siitä kaukana. Ilmeisesti hedelmää pitää syödä viisi kertaa että siitä oppii tykkäämään.

Ellin duriankeitto ja jäätelö.. ilme muuttui pian

Tuoretta hedelmää

 Kiinnostelisi kovasti tietää onko joku oppinut tykkäämään tästä haisulihedelmästä?

Yksi yö Vegasissa eiku..

Eräänä aamuna pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme Hongkongista lautalla Macaoon. Macao on siis Hongkongin tapaan itsehallinto, jonka puolustuksesta sekä ulkopolitiikasta vastaa Kiinan tasavalta.

Lauttoja meni lähisatamasta käytännössä koko ajan, eri firmojen alaisuudessa. Hintaa edestakaiselle lauttamatkalle tuli vajaa 400 HKD eli noin 40 euroa per nenä. Menomatka Hongkonista Macaoon sujui sangen mukavasti sillä meri oli melko rauhallinen, takaisintulomatka sen sijaan oli epämiellyttävämpi. Ensin kiinalainen mies tuli keskeyttämään vessareissuni tulemalla koppiin kesken kaiken ja sen jälkeen joku länsimaalainen päätti alkaa oksentamaan ja huuto-oksensi lähes koko puolentoista tunnin merimatkan. 5/5 kokemus.

Hotellin aula

Olimme varanneet yhdeksi yöksi neljän hengen huoneen Macaon kasinokeskittymästä, Venetian nimisestä hotellista. Saman niminen, saman omistajan hotelli löytyy niinikään Las Vegasista. Las Vegasissa käyneenä, ei Macaon uskomattomat hotellit saaneet silmiä tipahtamaan päästä, mutta olivat ne kyllä siltikin näkemisen arvoisia. Macaon Venetianissa oli siis hotellin lisäksi kasinoalue, sekä järjettömän kokoinen kauppakeskus. Kauppakeskuksen sisällä kulki pieniä jokia, joita pitkin pääsi kulkemaan gondoleilla. Nimensämukainen Venetsian kopio. Tämän lisäksi kävimme The Parisian nimisessä hotellissa, joka oli kuin mini-Eurooppa. Kun olit kerran astunut sisään johonkin hotelliin/kasinoon, pääsit sisäkautta kulkemaan muihinkin kasinoihin. Näinollen nenää ei tarvinnyt käydä näyttämässä ulkona lainkaan. Kävimme kuitenkin pyörimässä myös pihalla ja lähialueilla, mutta kadut olivat sangen tyhjänä. Hauskaa sensijaan oli katsoa turistibussien jatkuvaa jonoa, kun kiinalaiset manner-Kiinasta saapuivat suurin porukoin pelaamaan.

Gondoliajelua kauppakeskuksessa

Kaduilla oli hiljaista

Näkymä hotellin ikkunasta

Pakolliset turistiposeeraukset Eiffel-tornin juurella. Parisianin Eiffel-torni oli kyllä naurettavan pieni.

Las Vegasia on vaikea selittää sellaiselle joka ei ole siellä käynyt, se pitää kokea. Samoin Macao, se on vain nähtävä. Uudelleen en Macaoon lähtisi ja koen että yksi päivä kasinojen maailmassa riitti ainakin minulle. Sen sijaan Macaon vanhassa kaupungissa menisin mielelläni joskus tutustumaan sillä Macaon historia kiinnostaa. Macao oli vuoteen 1999 Portugalin vallan alla ja tämä näkyy konkreettisesti eurooppalaistyylisessä arkitehtuurissa ja myös ruuassa. Myös katukyltit oli kirjoittettu kiinan lisäksi portugalin kielellä.

Pakko vielä lisätä että huomasimme Ellin kanssa että hotellissamme oli uima-altaat ja spa! Vesipedot lähtivätkin säätä uhmaten tarkistamaan uintimahdollisuudet. Bikineissä hengailu +15 asteen ulkoilmassa tuntui jäätävältä! Onneksi kiinalaiset olivat varautuneet tähän ja lämmittäneet ison uima-altaan varmaan lähemmäksi 30 asteiseksi. Kyllä kelpasi pulikoida. Altaan reunalla hengaili kolme allaspoikaa ja yksi jopa kiipesi uimavahdin torniin pitämään huolta että kaksi valkoista länsimaalaista ei satu hukkumaan. Meitä tämä huolehtivaisuus vähän nauratti, varsinkin kun altaassa oli vettä vain noin reilun metrin verran.