Elefant Nature Park - parasta Thaimaassa!

Yksi syy, miksi päätimme matkustaa Chiang Maihin, oli Elefant Nature Park. Jukka löysi paikan netistä, kun mietimme mihin matkustaisimme Thaimaassa. Innostuin samantien.

Elefant Nature Park on vuonna 1990 aloittanut toimintansa. Se on riistosta ja eläinten hyväksikäytöstä ja pahoinpitelysta vapaa puisto. Puisto pyörii lahjoituksilla, sekä vapaaehtoistyöllä sekä luonnollisesti turistien vierailuilla. Vierailupäiviin kuuluu norsujen ruokkimista, mutakylpyjä ja peseytymistä - norsujen ehdoilla.

Nature Park on pelastanut yhteensä noin 200 norsua. Tällä hetkellä puistossa on noin 70 eläkkeellä olevaa norsua, jotka ovat aikaisemmin olleet töissä esimerkiksi sirkuksessa, tai joutuneet tekemään raskasta fyysistä työtä tai vastaavasti olleet ihmisten viihdykkeenä ratsastuskäytössä.

Käytännössä kaikki ei-villinorsut, ovat käyneet läpi pitkän ja traagisen tien. Elefantin poikaset viedään emoiltaan, tappamalla ensin emo-norsu, jotta vauvanorsu saadaan napattua. Sen jälkeen eläin alistetaan pelkäämään ihmistä. Elefanttia pidetään sidottuna, kaikki neljä jalkaa kiinni toisissaan. Jo tämä asento on eläimelle epäergonominen ja tuottaa kipua. Elefanttia pidetään nälässä ja janossa monta päivää, sekä hakataan. Eläin alistetaan pelkäämään kipua ja alistamalla tottelemaan ihmistä. Tämä koettelemus kestää niin kauan, yleensä viikkoja, kunnes elefantti on murrettu, tätä kutsutaan sanoilla breaking the spirit. 

Kun elefanttia koulutetaan esimerkiksi sirkuskäyttöön tai ratsastukseen, sen koulutus on väkivaltaista. Kouluttajat käyttävät keppiä, jonka päässä on piikkikärki. Eläimiä pistetään näillä aseilla, mikäli elefantti ei tee kuten kouluttaja tahtoo. Netissä on varmasti pyörinyt videoita, missä elefantti maalaa taulua. Miten se voikaan osataa? Kun oikeasti ajattelee, niin elefantti maalaamassa taulua ei voi olla mitään muuta kuin ihmisen typerä keksintö. Norsulla on kärsässään pensseli jolla se sutii taulua. Norsun vieressä kuitenkin seisoo kouluttaja, joka painaa norsun herkkiä korvia metallipiikillä, ohjaillen näin kivulla elefantille mihin suuntaan tulee maalata.

Asia, josta on yhä enemmän ja enemmän alettu puhumaan, on elefanttiratsastus. Norsulle on erittäin kivuliasta kun niillä ratsastetaan. Norsun selkä ei ole tarkoitettu ratsastamiseen, eikä näin ollen kestä painoa selkänsä päällä. Pitkän ajan kuluessa norsun selkäranka jossain vaiheessa pettää, koska ei kestä sen päälle tulevaa painolastia. Selkärangan murtuminen on luonnollisesti elefantille äärimmäisen kivuliasta. Useita tällaisia, kärsineitä, vammautuneita elefantteja on pelastettu Elefant nature parkkiin. Paikan nettisivuilta voi lukea elefanttien tarinoita ja katsoa videoita. Varoituksen sanana että itkuhanat voivat aueta, osa tarinoista on todella traagisia. Eräskin elefanttirouva oli joutunut vetämään raskaita tukkeja 30 vuotta elämästään, jossa työskennellessään vammautui pahasti. Elefant Nature park osti vammautuneen elefantin omistajaltaan ja elefanttirouva pääsi näkemään lajitovereitaan ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisää tarinoita löytyy täältä.

Chiang Maissa tehdään paljon laitonta kaskeamista. Hän on käynyt hinkkaamassa itseään palaneeseen puunrunkoon, siitä tuo musta hiililaikku.

Yritimme varata päiväreissua Elefant Nature Parkkiin joitan päiviä ennen kuin suunnittelimme sinne menevämme. Olimme kuitenkin säälittävän myöhässä. Aikaisimmat vierailuajat olivat kuukauden päästä, mikäli ENP:lle mieli päästä. Iski paniikki ja päätimme käydä kyselemässä ENP:n toimistosta lisää. Elefant Nature Parkilla on elefantteja myös muualla Chiang Main läheisyydessä ja myös muille alueille tehdään retkiä. Näin ollen bookkasimme itsemme retkelle, joka ei sijoittunutkaan puistoon, vaan Chiang Maista länteen. Täällä toimi Elefant Nature Parkin alainen projekti, jossa myös asusti eläköityneitä elefantteja.

Kyyti tuli Thaimaalaiseen tapaan sovittuna aamuna, puoli tuntia myöhässä. Minibussissa oli meidän lisäksemme viisi muuta turistia, opas sekä autokuski. Matka päämäärään kesti 1,5 tuntia, josta puoli tuntia meni lava-autossa maaston ollessa niin epätasaista, ettei minibussi olisi jaksanut perille asti.

Saavuimme tämännäköiseen paikkaan, riisipeltojen ja metsän keskelle. 

Hetki meni maisemia ihmetellessä kunnes pian näimme kolmen elefantin käyskentelevän metsien lomasta. Elefanttien perässä tuli kaksi miestä ja poika jotka pystyivät ääntään käyttäen ohjailemaan elefantteja oikeaan suuntaan. Yksi elefanteista käveli suoraan ruokintapaikalle, se selkeästi tiesi että mitä seuraavaksi tapahtuu. Norsut eivät olleet millää tavalla kiinni, tai aitauksessa. Bambusta tehtyjen kaiteiden välistä mahtui pujahtamaan elefanttien puolelle.

Elefantit menivät odottamaan herkkuja ja me pääsimme ruokkimaan niitä. Saimme isot korit täynnä banaaneja ja kurpitsaa ja elefantit odottelivat kärsimättöminä välipalaa. Herkut piti antaa elefantin kärsään, jota se käytti kuin kättä ja siirsi sillä herkut suuhunsa. Me Jukan kanssa ruokimme neljä vuotiasta elefanttia, joka oli pelastettu sirkuksesta. Kaksi muuta oli hieman vanhempia, toinen oli 35 -vuotias nuorukainen. Neljä vuotiaalla elefantilla oli edelleen stressikäyttäytymistä ajalta, jolloin se oli ollut sirkuksessa. Se heilui edestakaisin, samaan tapaan kuin vankeudessa elävät eläimet eläintarhassa. Opas kertoi stressiperäisen käytöksen laantuvan vuosien kuluessa.

Iso elefantti odottaa herkkuja suu auki, pienempi on valmiina ottamaan banaanin kärsäänsä

Tämän jälkeen meille tarjottiin lounas (kasvisruoka-lounas!) ja seuraavaksi oli tiedossa mutakylpyjä. Mutakylvyt ovat elefanttien luonnollinen tapa suojautua auringolta ja ne nauttivat siitä suuresti. Saimme Nature Parkin työntekijältä vaatteet jotka päällä menimme mutaan elefanttien kanssa. Vähän jännitti että mitähän tästäkin tulee.

Muta oli upottavaa! 

Mutakylpy olikin hauskaa! Elefantit selkeästi nauttivat siitä ja heittelivät itsensä päälle mutaa kärsällään. Elefantteja pääsi lähelle ja kunnolla koskettamaan ja kohtaamaan ne. 

Mutakylvyn jälkeen oli pesun vuoro. Elefantit jolkottelivat hiljalleen pesupaikalle. Pienin, neljä vuotias ei aluksi meinannut tulla veteen ollenkaan. Lopulta sekin rohkeni ja nautti kylpemisestä enemmän kuin kukaan muu. Se sukelteli vedessä ja pyöriskeli siellä vaikka kuinka pitkään, tullen välillä pintaan kurkistamaan mitä tapahtuu. 

Pikkunorsu sukeltelee.

Elefantin pesu ei ole mitään kuivaa hommaa, voin kertoa. Tuntui uskomattomalta olla niin lähellä niin mahtavaa eläintä. Tuntui luonnolliselta ja helpolta, vaikkakin tietenkin piti olla varuillaan. Se, mikä elefanteissa eniten viehätti, oli niiden silmät. Niin lempeän viisaat ja kauniit. Tuli tunne, että nämä kolme elefanttikaverusta ovat onnellisia täällä. Ne saavat päivät pitkät käyskennellä vapaana metsissä ja elää norsun elämää. Ihmiset, jotka norsujen kanssa kulkivat mukana, myös nukkuvat norsujen kanssa. Metsässä oli teltta ja pieni asumus jossa kaksi aikuista miestä viettivät öitään ja hoitivat norsuja, kuin lammaspaimenet. Norsuja pitää myös pitää silmällä, etteivät ne mene tuhoamaan läheisiä riisipeltoja... 

Loppuajasta saimme vielä viettää elefanttien kanssa aikaa ruokkien niitä ja paijaillen. Teimme myös pienen kävelyretken elefanttien perässä viidakossa. 

Maksoimme tästä unohtumattomasta päivästä 50 euroa per nenä ja ei kirpaissut ollenkaan kun tietää miten hyvään tarkoitukseen rahat menevät. Tiedän jo nyt etten tule unohtamaan tätä ikinä! Ensi kerralla olemmekin sitten vähän aikaisemmin liikenteessä ja bookkaan meidät viikoksi vapaaehtoisiksi Nature Parkkiin...

Ja kolme pientä muistutusta kaikille :

1. Älä ratsasta norsulla

2. Älä mene katsomaan norsuesityksiä (sirkusta ym.)

3. Älä anna rahaa, jos joku yrittää kerjätä norsun avulla ( yleistä Bangkokissa )